Aurinko armas

No niin, ulkona näyttää vaihteeksi samalta kuin mitä kalenteri kertoo. Kiitos auringon, pahasti jumittanut remontti nytkähti taas käyntiin, lapset säntäävät ulos oma-aloitteisesti ja minä saan mahdollisuuden suorittaa muutaman viikon rästiin jääneen viikkosiivouksen. Pienet on ilot kotiäidillä. 

Sadepäivät ovat märkyydestään ja kylmyydestään huolimatta ok; kasvimaa tykkää ja ilma raikastuu. 
Henk koht pidän sadepäivistä moninkertaisesti enemmän kuin paahtavasta helteestä. Jos siis näistä kahdesta täytyy valita. 
Ja ilmeisesti täytyy, koska joka kesä näiden ah ihanien helteiden alkaessa minulle hoetaan että älä nyt valita vaan nauti, kohta on taas kylmää ja pimeää. 

Siis täh? Kuumuudesta pitää nauttia, koska se on harvinaista? Vaikka siitä tulisi huono olo? Koska se talvi sateineen on väistämättä kohta taas ovella? 

Nauttikaa yksinänne. 
Ääripäät, asiassa kuin asiassa, on hanurista.

No, oli miten oli. Sadepäivien ja sisällä nuhjaamisen ratoksi otin neuleen kauniseen käteen ja kilkuttelin puikoille Sydän-sukat. Toivotaan kuitenkin, ettei näille ihan vielä tulisi tarvetta. 

Antaa paistaa (ja sataa), kesä se on kumminkin

-Heidi