sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Kauppa on auki

Muuton myllerryksessä kodittomaksi jäi kaksi kaunista vanhaa lipastoa. Vanhoja ovat, Uulan pellavaöljymaalilla maalattuja kaunottaria. Tarkkoja mittoja en juuri nyt valitettavasti pysty antamaan, koskapa mööpelit ovat varmassa säilössä varaston perimmäisessä nurkassa. Mikäli kuitenkin kiinnostuit, palaan asiaan asap kunhan sumaa saadaan puretuksi. Viestiä tarkemmista tiedoista (mm. hinnasta) voit laittaa osoitteeseen heidi.brostrom(at)gmail.com.



Edit. 24.6. MOLEMMAT MYYTY!

-Heidi

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannusterveiset

Omaisuudestamme 99% on viety uuteen osoitteeseen. Ainoa myönnytys mukavuudelle on olohuoneen lattialle sijoitetut patjat sekä puolikas peräkärryllinen sekalaista tavaraa kahdessa kerroksessa. Nyt olen jo varma, että irtain lisääntyy salaa ja omia aikojaan jossain varaston nurkassa.
Who needs bed anyway.
Aattona ajelimme perinteisen Kustavi-vierailun, jonka jälkeen palasimme kotiin grillailemaan ja autioita huoneita ihmettelemään. Asiaankuuluvat juhannustaiat valmisteltiin huolellisesti, vaikka tyynyn alla muhivien kukkien tarkoitus jäikin tytöille hiukan hämäräksi. Tunnelmat ovat edelleen yhtä aikaa haikeat ja totaalisen kyllästyneet; en malta odottaa täältä pois pääsyä. Puutteelliset fasiliteetit toki vaikuttavat asiaa, ei ihmistä ole suunniteltu elämään jatkuvassa stressitilassa. 
Viimeiset juhannuskukat maalta.
  Viime viikon aamusta yöhön jatkuneen touhuaminen on kuluttanut voimavaroja kaikilla mahdollisilla tavoilla. Uudessa kodissa kiire loppuu, vain kaaos jää. Muta se onkin sitten sitä odotettua, kutkuttavaa kaaosta.  
Viimeisisten laatikoiden sisältö on melko sekalaista seurakuntaa.

Keskikesän tunnelmia ihan jokaiselle,

-Heidi

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Surutyö on alkanut


Muutto- ja lastenhuoneesi on hetken siisti.
 Viimeisen kolmen päivän ajan olemme kyytineet muuttokuormia uuteen osoitteeseen. Tätä vaihetta on luonnollisesti edeltänyt maaninen pakkaaminen, jolle ei näyttäisi tulevan loppua. Päin vastoin, ihan kuin tavaraa tulisi koko ajan jostain lisää. 
Kehuskelin taannoin, kuinka järkevästi ja järjestelmällisesti olen koko tämän pakkaamishomman onnistunut handlaamaan; yksikään tarpeeton tavara ei kulkeutuisi uuteen kotiimme. Kirjoitin joka laatikon päälle lyhyen kuvauksen sen sisällöstä, joten myös laatikoiden purkaminen tulisi olemaan lasten leikkiä.

Tämä onnistuikin erittäin hyvin, melko pitkään. Homma alkoi lipsua lapasesta tänä aamuna kun tajusin, että meidän tosiaan on hoideltava kaikki tavarat ulos täältä. Ei siis vain ne itselleni tarpeelliset tai kivat tai katsetta kestävät. Vaan kaikki. Aamulla, muuttomiesten saapuessa, kaavin ahdistuneena huonekalujen päällä lojuvaa irtokamaa pahvilaatikoihin. Päälle kirjoitin 'sekalaista'. On purkaminen sitten helpompaa.

Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella. Kokonaisia huoneita on jo tyhjänä, siivottuina, autioina. Ja vaikka tätä kaikkea on odotettu kuin kuuta nousevaa, olivat haikeuden ensinyyhkäisyt vain ajan kysymys. Nyt, lastenhuoneen tyhjiä seiniä katsellessani, aika kultaa muistoja niin että ropina käy. Eihän täällä kukaan koskaa huutanut tai riidellyt, tietenkään. Täällä leikittiin teekutsuja ja kauppaa, luettiin iltasatuja ja siliteltiin lapsia uneen. Parhaimmillaan täällä majailivat kaikki neljä yhtä aikaa eikä ollut edes ahdasta. Porin Matti rätisi ja lämmitti, pieni sormi seurasi tapetin kukkakoukeroita. 
Mies rakensi huoneen rakkaudella rakkaille.

Taas täytyy palauttaa mieleen syyt, miksi olemme tähän ratkaisuun päätyneet. Ei tämä mikään hetken huumassa tehty päätös ollut, vaan pitkän ajan kuluessa kypsynyt. Mutta kai se tästä. Uudella talolla on kuitenkin vielä matkaa talosta kodiksi ja se täytyy vain jaksaa kulkea ilman hötkyilyjä.

Matka alkakoon.

-Heidi

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Värikoodattu lapsi

Vaaleasävyiset visiot selkiytyvät entisestään. Lapsi merkkasi mieleisensä värisävyt, onneksi mätsäävät omiin suunnitelmiini. Koko projekti ei siis olekaan minun harteillani.

Koodaa kuule ihan ittes vaan.

-Heidi

torstai 13. kesäkuuta 2013

Väärin kerrottu


Uuden kodin avaimia odotellessa remontin suunnittelu etenee kuin lapsi laskiaisena. Ja jos nyt ei varsinaisesti itse remontin, niin ainakin kodin tulevan värimaailman. Muutaman sisustuslehtien parisssa vietetyn illan jälkeen itselleni on muodostunut asiasta selkeä visio. Enää pitäisi pukea tämä visio mahdollisimman selkeiksi ohjeiksi toteuttavalle osapuolelle.
Ja koska visio on visio ja Mies on mies, sisustuslehden kuvien perusteella käyty keskustelu etenee jotakuinkin näin:
 
 Sanon, että haluaisin kaikkiin huoneisiin valkoiset seinät. Mies toteaa, että valkoisella on yli tuhat eri sävyä, minkä niistä ajattelin valita. Selvennän, että valkoisella en tarkoita valkoista, vaan siis vaaleaa yleisilmettä. Sanojeni tueksi näytän kuvaa vaaleanharmaista seinistä, jolloin mies kysyy tiedänkö, mikä värisävyn numerokoodi on. Närkästyneenä sanon, ettei näissä lehdissä kerrota sellaisia, sen sijaan kuvatekstissä mainitaan kakluunin viereen asetetun pajukorin ostopaikka. Mies ilmoittaa, että vihaa kyseisen kaltaisia lehtiä eikä niistä ole mitään hyötyä remontissa. Keskustelu päättyy siltä erää ja jatkuu seuraavana päivänä näyttäessäni Miehelle kuvaa vanhaan kyläkouluun remontoidun kodin keittiöstä. Kuvan perusteella Mies kertoo talon olevan talvella kylmä ja keittiötason maksavan kaksijapuolituhatta euroa.

Kylmän talon kallis keittiö.
Kuva ei välttämättä kerro tuhatta sanaa, saati kaikkea mitä haluaisi.
 
Tätä kuvaa lienee turha näyttää osana suunniteluprosessia.

Suunnittelutyö jatkunee.

-Heidi


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Työnjako


Voimia säästelemättä tartun urakkaan.

Remontin alkua odotellessamme olen pohdiskellut, että minkäslaista uutta kotia nyt olemmekaan itsellemme puuhaamassa.  Tämän hetkisessä kodissamme satsasimme Pihlgren ja Ritolan tapetteihin, jotka sopivat talon tyyliin kuin sormi napaan. Valkoiset katot, harmaat lattiat ja lukemattomat ikkunat mahdollistivat sen, että kerrankin oli pokkaa valita väriä seiniin. Edes olohuoneen tummansini tai lastenhuoneen punainen kukkakuosi eivät onnistuneet kutistamaan huoneita neliöitään pienemmiksi. Edelleen jaksan niitä ihastella ja olla valintoihin tyytyväinen.

Mutta mutta. Vaikka tämä nykyinen suunniteltiin ja laitettiin tismalleen oman maun mukaiseksi, olen pikku hiljaa alkanut kaivata jotain muuta. Ja kun nyt kerran on mahdollisuus muutokseen, ottakaamme siitä ilo irti. Mies totesi vain, että 'kato nyt sitten niistä sun lehdistäs mitä haluat, tiedän sitten mitä tehdä.' 
Onnistuneen remontin ehdoton edellytys onkin ennen kaikkea tasapuolinen ja reilu työnjako. 

Inspiraation lähteillä.
-Heidi

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Hyvin suunniteltu on puoliksi.. öö..?


Suvivirsi on laulettu, lapset arvosteltu ja kesälaitumille laskettu. Kesäloman alettua on ollut pakko kohdata todellisuus ja alkaa orientoitua maallisen omaisuutemme pakkaamisenn. Niin kauan, kun aamuisin jätin kotona vallitsevan tavarakaaoksen taakseni, ei muuttoa oikeasti ollut olemassa. Tai siis tietysti oli, mutta sitä ei tarvinnut ajatella. Iltaisin puolestaan olin niin uupunut (yeah right), että jaksoin vain sohvannurkasta käsin "suunnitella" pakkaamista. Kuluneen kuukauden aikana on kotonamme ollut vallalla mustalaisleiri meets kaatopaikka-henkinen tunnelma.


Verukkeeton nykyhetki ja aamusta iltaan jatkuva kotona hengailu ovat saaneet aikaan sen, että jo toistakymmentä pakattua laatikkoa odottaa uuteen osoitteeseen kantamista. Olen ylpeä itsestäni, koska pakkaamista edelsi tavaroiden karsiminen, siivoaminen ja omiin laatikoihinsa lajitteleminen. Voisi siis olettaa, että mitään turhaa ei mukanamme uuteen kotiin kulkeudu. (Siis voisi. Saas nähdä.)


Jännittävän muutosta tekee se, että ensi alkuun asetumme asumaan vain uuden kodin toiseen päähän. Käytössämme on siis 2h+k+kph. En edes uskottele, että siirtyminen 220 neliöstä näihin tiloihin sujuisi ongelmitta. Toisekseen em. asuintilat vapautuvat 30. kesäkuuta. Nykyisen kotimme tulee olla tyhjä 24. kesäkuuta. 
You can do the math.
Ja kun sanon jännittävä, tarkoitan stressaava. Lienee jonkinasteista itsepetosta, ettemme juurikaan ole murehtineet asiaa. Jos muuttomme on tähän asti aiheuttanut epäuskoista kauhistelua, tämän asian kertominen saa aikaan vain syvän hiljaisuuden. 


Mutta asioilla on tapana järjestyä. Kuluneen puolen vuoden aikana on tapahtunut niin monta mullistavaa, onnekasta ja toivottua asiaa, etten tuonkaan suhteen lähtisi maalaamaan piruja seinille. Meillä on ollut matkassa joko jumalaton tuuri tai rautainen organisointikyky. Veikkaan vahvasti tuota ensimmäistä.

-Heidi