Viimeinen askel arkeen

Seuraa ulkovaatteiden arvonta.

 Huomenna se alkaa, päiväkoti. Kaksi nuorimmaista ovat tähän päivään asti nauttineet (lähes) aikatauluttomasta ja (melko) kiireettömästä arjesta, meidän muiden kiiruhtaessa töihin/kouluun/harrastuksiin/jonnekin. 

Asianmukaiset tutustumiset on tehty, kahdesti, joten päiväkotinoviiseillamme on joku haisu mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kummallakin tutustumiskerralla tosin sekä henkilökunta että kohtalotoverit olivat jo ulkoilemassa, joten pojille saattoi jäädä ryhmäkoosta hiukan vääristynyt mielikuva. Huomenna vastassa oleva lapsilauma saattaa siis tulla yllätyksenä.

Päiväkodin aloitus on herättänyt minussa äitinä asiaankuuluvan huolestuneita ajatuksia. 

Lapsista tai heidän pärjäämisestään en ole huolissani. Pojat ovat keskivertoa reippaampia sällejä, jotka tilanteen vaatiessa saavat suunsa auki. Molemmat osaavat myös pitää puolensa, kiitos isosiskojen. Eli tämän suheet no worries.

Ja juu, onhan se haikeaa, niin pieniä vielä ja niin se aika kuluu, lapsuus kestää niin hetken ja mitä näitä nyt on. Meillä nyt kuitenkin on kaksi töissä käyvää vanhempaa ja päiväkotisysteemi on meidät jo kahden vanhimman kohdalla vakuuttanut. Luotan henkilökunnan ammattitaitoon ja koko homman yleiseen toimivuuteen. Yhdenkään lapsen pilaamisesta älkäämme syyttäkö päiväkotia, kyllä siihen tarvitaan vähän enemmän.

Mutta siis, ne huolestuneet ajatukset. Lähinnä ne koskevat aamuja, jolloin ovesta olisi saatava koko porukka ajoissa, ruokittuina ja suht asian-ja säänmukaisesti vaatettettuina. Plussaa tulee jos kukaan ei itke. 

Niin ja ne vaatteet ja varusteet. Pitkän kesän jälkeen täytyy taas uhrata ajatus sille, että lapsia kehtaa viedä kotipihaa tai uimarantaa kauemmas. Päiväkotihemmoilla tulisi lisäksi olla vaatetta joka lähtöön; ei ole huonoja ilmoja, vain vääriä varusteita (ja koska lasta ei tästä voi syyttää, väärin lasta varustavia vanhempia). 

Varavaatteet? Joka lähtöön, riittävästi, oikean kokoisia, (nimikoituja,) puhtaita ja koska äiti alkaa hankalaksi, keskenään yhteen sopivia.

Ulkovaatteet? Sis. lukemattomia eri (nimikoituja) vaatekappaleita, vanhemman kuuluu tietää mitkä ja milloin. Termiä säänmukaiset ei voi kyllin korostaa.

Kurakamppeet? (Nimikoidut) housut JA takki. Not gonna happen; yhden sadetakin ostin aikoinaan esikoiselle, käyttämättä jäi. Saappaat kuulemma olisi hyvä olla aina päiväkodilla. Menen suosiolla ostamaan päiväkotiin omat.

Ne varsinaiset vaatteet? Päiväkodin toive: (nimikoidut,) mukavat. Äidin pakkomielle: siistit, ehjät, oikeankokoiset, puhtaat, yhteensopivat. Plussaa varavaatteiden kanssa yhteensopivuudesta. Miehen käsitys: kunhan ei ole isosiskojen.

Saapas nähdä mitä tästä tulee. 

-Heidi